Aircooled.fi rallisarjan 2019 osakilpailut ovat tässä:
26.1 Savonlinna (AKK,HRT)
9.2 Laukaa (AKK,HRT)
11.5 Ikaalinen (Harrasteralli)
8.6 Raisio (AKK,HRT)
13.7 Tampere (AKK,HRT)
7.9 Urjala (AKK,HRT)
12.10 Naantali (AKK,HRT)
XX
Urjala ralli 13.10.2018 päätti VW Aircooled.fi rallisarjan
(Mika Hannu Jari Simola In Car Urjala 1 / 2 / 3 / 4 / 5)
Ilmajäähdytteisistä Volkswagen kilpureista koostuva VW Aircooled.fi rallisarjan seitsemäs osakilpailu sai mukaansa hienot 9 autoa. Käytännössä sarja on Kuplia, mutta mahtuu mukaan myös isompaa TL mallia.
Urjalaan suunnattiin hyvin jännittävissä tilanteissa. Erkki Eerola oli ollut jälleen vauhdillisesti nopein, mutta viime kisan sähkövika ja nyt Urjalan ulosajo heti ensimmäisellä EK:lla tiputti Ekin sarjassa toiseksi.
Vahvimmin sarjavoittoon täten tarrautui Esa Niittymäki ja hän olikin päättänyt ajaa vain sarjan voitosta. Kun myös Eerolan vauhtiin silloin tällöin pystyvä Kari Haapalainen keskeytti harmillisesti jälleen tekniikkavikaan, oli Urjalan kisan voittotaistelu auki muille.
Hienoista kotikenttäetua pitänyt Mika Hannu oli VW 1600 TL:llä kolmosen tauolla kärjessä mutta jälleen loistavaan vireeseen äitynyt Matti Korpela vaani 1,0 sekunnin päässä. Juhani Laaksonen kolmantena, Jukka Laine neljäntenä, kaasupoljin ongelmista kärsinyt Niittymäki viidentenä ja hienoa ehjää kautta ajanut Mikko Turunen kuudentena.
Kaksi pätkää jäljellä ja pisin lähes 21km Ek 4. Hannu latasi pohjat, mutta Korpela ei jäänyt kuin 5,7sekuntia. Laaksonen kolmas. Kaikki näytti olevan selvää ennen viimeistä vitospätkää, mutta Hannun pitkänokka TL:stä irtosi toinen kaasuvipu ja kilpailijapari raahautui pätkän maaliin kahdella kiihdyttävällä sylinterillä. Mutta tämä tapahtui vain noin kilometri ennen maalia joten jännäksi veti mikä oli kisan lopputulos.
Niin vain kävi tälläkertaa että johto riitti ja Mika Hannu / Jari Simola voittivat kisan 0,7sekunnin erolla Matti Korpela / Tapio Soranummeen. Juhani Laaksonen / Görän Nyberg tulivat kolmansiksi. Jukka Laine neljäs, Esa Niittymäki viides ja Mikko Turunen kuudes.
Näin sarjamme 8.kilpailukausi saatiin päätökseen ja kokonaisjärjestys lopulta oli: 1.Esa Niittymäki / Markus Räty, 2.Erkki Eerola / Mikko Kittelä, 3. Jukka Laine / Seppo Penkkala, 4. Mikko Turunen / Tomi Marttelin, 5.Mika Hannu / Jari Simola. Kaikkiaan sarjassa kauden aikana kilpaili 13 autokuntaa.
Kauden 2019 sarjan osakilpailut ovat vielä avoimena, mutta ne julkaistaan marraskuun puolenvälin jälkeen.
Teksti: VW Aircooled.fi rallisarjan tiedoitus
xx
Orimattila ralli 7.7.2018
Olisipa niin mukavaa aloittaa kirjoitelma hehkutelmalla jännittävyydellä kisan suhteen, tai miten ongelmaton kisa eteni. Ei, en voi tehdä sitä. Haluaisin kyllä, siitä ei ole kysymys.
Ennen siirtymistäni Eerolan suorituksen hehkutukseen, valotan hieman päivän tapahtumia, näkökulman ollessa minun katselukulmani.
Jälleen kerran, ehkä huomaatkin, edessäsi on kisaraportti, tyyliltään ”se hieman normaalista eroava".
Mutta, suotakoon sen luonti minulle, allekirjoittaneelle. Henkilökohtaiset kokemukset kuulemma toimivat parhaiten.
Kilpailuestraadina toimi Orimattila, tiestö avautui kauniissa kelissä auringon paisteessa kuuden erikoiskokeen verran, samalle määrälle volkkareita. Seitsemän ilmoittautui mutta Aaltosen mootorin valmistuminen viivästyi ratkaisevasti, peruminen oli väistämätöntä.
Mutta, kuudellakin saatiin aikaiseksi mahtava päivä, mahtavassa seurassa jälleen kerran. Ja mahtava oli kisakin! Tiet olivat jälleen kerran todella hienot, jopa luonteikkaat. 66ek kilometriä, 6 erikoiskoetta ja yksi huolto, siinä päivän rakenne.
Itse kilpailusta muodostui heti ensimmäisistä metreistä lähtien ennakkokaavailujen mukaisesti Eerolan ja Haapalaisen vauhdillinen mittelö, eikä ihan ensimmäistä kertaa. Tai viimeistä. Vauhti herroilla oli jälleen ihan omalla tasolla, ensimmäiset sijat jaettiin herrojen kesken järjestyksessä Eerola-Haapalainen kahden erikoiskokeen jälkeen. Kolmantena ajoi auton jälleen hienoksi laittanut Niittymäki, Esa oli tehnyt kovan työn edellisen kisan tulipalon jäljiltä, ajossa se ei ainakaan enään näkynyt.
Neljäntenä ajoi Mika Hannu, viidentenä herrasmiehet Turun suunnalta, Laine ja Penkkala, kuudentena Turusen Mikko ja nostalgia tripillä vanhassa jakkarassaan tunnelmoiva Simola.
Kahdelta ensimmäiseltä pätkältä allekirjoittaneen sähköpostiin tulvi kisan jälkeen materiaalia, jännittävösti vain melkein kokonaan Haapalaisen ja Oksasen etenemisestä, mitä en kyllä ihmettele… Kyllä siinä silmä lepää miten Haapalainen kuplaansa tuo, ei se ihme ole että yleisö jää odottamaan Karin ajoa. Yritteliästä, sana kuvannee menoa parhaiten. Kuvaavaa oli kartturin sanat kakkosen jälkeen, nyt tiedän että kuplaa voi tuoda todella kovaa.
Keskeytys konerikkoon, se taas kuvaa keskeytyksen syytä kolmannelta erikoiskokeelta. Mikä on pirunmoinen sääli.
Mutta, kuuluu osana lajiin vaikka ei todellakaan mukavaa olekkaan.
Samaanaikaan toisaalla, piristyi Hannun Mika todellakin huimistelemaan, kerrankin toimivalla autolla, aika tyylikkäisiin suorituksiin. Kuvataan tätä kartturin sanoilla ”Ai, sä osaatkin ajaa rallia..”
Ja osasi myös, kilvanajo sijasta kaksi-kolme käytiin Herrojen Niittymäki ja Hannu välillä joista pidemmän korren veti Niittymäki lopulta. Voittoon siis Eerola, toiseksi Niittymäki, Hannu kolmanneksi, Laine neljänneksi ja Turunen ajoi viidenneksi.
Nopeimman historic volkkarin palkinnon vei Turunen, kisan säväyttäjänä palkittiin Mika Hannu. Mika muuten oli kisassa mukana, vaimonsa ollessa jo hieman yliajalla raskaana..
Omana huomiona haluaisin kertoa viimeisestä pätkästä, volkkariluokan power stagesta. Mika tuli minkä auto kulki, kaikki osui nappiin ja ajo oli todellakin rytmikästä ja sujuvaa, erittäin sujuvaa. Kaikesta näki että maitti oli päällä ja isku oli kova! Tie oli hienoa, pohja kova ja pito hyvä, kuten muillakin pätkillä siihen asti, mutkat tulivat vastaan vauhdilla, risteyksiin haettiin vastaheitolla linjaa ja kaikesta näki auto alkaa istumaan viimein Mikan käteen kunnolla. Otteet olivat kuin sarjan alkuaikoina porrasperän ratissa. Autoa vietiin kauniisti ja tien leveydeltä.
Ja Eerola löi meidät kahdellakymmenellä sekunnilla. Kahdellakymmenellä.
Mitä ja miten… En ymmärrä. En todellakaan.
Julkisesti ilmaisen valmiuteni istahtaa Kittelän paikalle yhteen kisaan, jotain tehdään nyt siinä määrin toisin ettei siihen ei taida järki riittää ilman sen kokemista.
Sarjan yhteisen edun edessä, olen valmis.
Teksti: Tomi Marttelin
XX
(Mäntsälä rallin raportti Tomi Marttelinin versio) :
Eerolan juhliin meillä kaikilla on VIP passi.
Kesä. Mikä ihana tekosyy vetää tulelta suojaava kerrasto päälle, verhoilla se vielä varmuudeksi kolmikerros ajopuvulla ja viettää päivä kuumassa ja pölyisessä ympäristössä.
Kahdeksan autokuntaa oli näin ajatellut viettävänsä lauantai päivää, ja eihän kyseinen tapa lainkaan hassumpi tapa olenkaan. Kelihän oli mitä mainioin, tuleva tiestö tiedettiin etukäteen varsin upeaksi ja seurahan oli jälleen kerran sitä samaa. Mahtava porukka koolla jälleen ensimmäisessä kesän osassa tälle kaudelle. Tai no, seitsemän. Laaksosen tekniikka otti liiaksi itseensä kisaa edeltävässä testissä ja peli oli Juhanin ja Göranin osalta siinä.
Ykkös aika oli periaatteessa jaettu ennen lähtöä. Pienissäkin rallissa Eerolan vauhti yleensä on ollut omaa luokkaansa, saati nyt kotiteillään.. Mutta onneksi haastaja oli ilmaantunut viivalle, Haapalainen uhosi ottavansa päänahan Eerolasta. Kuvallisesti lähtökohdat olivat siis kuitenkin avoimet ja kutkuttavatkin, kärjen takana varmasti saataisiin tiukka kisa aikaiseksi, menisi kärjessä kuka tahansa.
Ek1 ja kiinnityksen nopeampaan Eerolan jälkeen otti kauden ehdoton yllättäjä Niittymäki. Jälki on ollut kyllä tasaisen vakuuttavaa läpi kauden, sarja johtaja ei voinut olla kuin tyytyväinen kisan aloitukseen. Harmittavan tyypillisesti ensimmäinen Ek kärsii yleensä porukkaa, Mäntsälä ei tehnyt poikkeusta asiassa. Haapalainen aika puuttui listoilta, nopean kuplan tekniikka sanoi itsensä irti sopimuksesta Karin kanssa. Edellisen kisan menestys vaihtui keskeytykseen.
Kakkosella vaihtui nopeimman ei-Eerola ajan ajanut kuljettaja Laineen onnistuessa ajamaan kilpaa.
Kolmannella ek:lla Niittymäki kirjoitti nimensä ennen Aaltosta nopeammaksi ei-Eerola luokassa.
Kolmannen ek:n jälkeen tilanne näytti seuraavalta: yli-ihminen Eerola ajamisen saloihin tutustumassa olevan kartturinsa Wiikin kanssa johtivat jo ylivoimaiselta esityksellä, Niittymäki oli toisena ja kolmantena kymmenen sekunnin päässä oli Laine. Turun nopein eläkeläinen oli päättänyt laittaa kisan pystyyn ja päättänyt laittaa Niittymäen tiukoille.
Kari Aaltonen oli hienolla kilpaillaan neljäntenä, kannoillaan edellisen kisan ehdoton onnistuja Mika Hannu, Turusen Mikon ollessa kuudentena ammattikartturinsa Simolan istuessa tutulla paikallaan edellisvuosilta.
Ei savua ilman tulta
Ek neljä ja peli näytti jo hieman ratkenneen, Laineen hyökkäys Niittymäkeä vastaan kärsi jo pätkän alussa kypäräpuhelimien alkaessa pätkimään ja kartturin huudoista ja huitomisista, tai juuri siitä syystä, ensimmäinen mutka suoraksi ja kallisarvoista aikaa tuhraantui hieman liikaa ajatellen kokonaistilannetta, tiimellyksessä Aaltonen nosti itsensä kolmannen sijalle, ajaen entiselle saman sijan arvoisen suorituksen. Laine täällä neljäs, Hannu viides ja Simolan ruoskima Turunen kuudes.
Pöly ja kuumuus tekivät tuhojaan tämän pätkän jälkeen Mikä Hannun autossa keskeytyksen arvoisesti, rankasti huohottava moottori sammutettiin huoltoon ja huoltoauton moottori käynnistettiin. Edellisen kisan hurmos vaihtui katkerana keskeytykseen. Mikä on kyllä todella sääli! Auto kunta olisi niin mukava tavata toisenlaisessa tunnelmissa.
Ek viisi ja..
Ajallisesti peli meni jännäksi! Laine pusersi itsensä hienolla ajolla 1,1 sekunnin päähän Niittymäen toisesta sijasta! Mutta toisen menestys oli jälleen toisen menetys. Harmillinen tieto Aaltosen suunnalta kertoi matkan katkenneet sähkövikaan ja näin oli Karin auto kunta ulkona pelistä. Erittäin jännittynyt tilanne sai hieman ikävän käänteen vielä Aaltosen keskeytyksen tiedon jälkeen kun ensimmäisiä tietoja alkoi vitosen maalipään tapahtumista kulkeutumaan kutosen at jonoon. Täystuho oli ollut enemmän kuin lähellä Niittymäen kuplan bensalinja vuodon jäljiltä koko konehuoneen ollessa ilmiliekeissä maaliin tullessa. Eerola/Wiik saivat varoituksen välitettyä ohitustilanteessa, auto kunta käytti auton sammuttimet mutta tämä ei vielä tukahduttanut liekkejä täysin. Seuraavana paikalle tullut extreme luokan BMW pysähtyi paikalle ja antoi toisen sammuttisimistaan Niittymäelle, vasta tällä liekit saatiin sammumaan. Niin kaunis kupla kärsi tuntuvia vaurioita mutta toivoa on että vauriot olisivat suuremmilta osin kosmeettisia kuplan täystuhon sijaan.
Dramaattinen keskeytys sarjajohtajalle!
Viimeiselle pitkälle varsinaista kilvanajollista jännitystä ei tarjonnut kaikkien ajaessa turvallisesti vain maaliin, erot jokaisella olivat sen verran suuria.
Maalissa hoito onkin aloittaa Eerolan voitonjuhlat Laineen ajaessa toiseksi ja Turusen tullessa kolmanneksi.
Epätietoisuus Niittymäen kohtalosta nipisti hieman aluksi tunnelmaa mutta voittajille palkintopokaalien lisäksi jaetut rengassarjat piristivät mieltä kummasti. Tämän palkinnon mahdollisti Heta, Heta oli hieman tehnyt töitä kulisseissa volkkaristien eteen..
Nopeimman hissevolkkarin lahjakortti meni tällä kertaa samaan osoitteeseen kisan säväyttäjän palkinnon kanssa, eläkeläinen suomen Turusta, Jukka Laine huimisteli huomionosoitukset itselleen varsin oikeutetusti.
Hienot tiet ja järjestelyt jättivät hienon muiston päivästä, seuraavaan kisaan olisi pieni hengähdystauko tässä välissä, harmittavasti se tuli muutamille autokunnille tarpeeseen.
7.7 Orimattilassa kehomme kokoontuvat seuraavan kerran, jos saan pyytää niin hieman pienemmällä dramatiikkaa. Jooko?
Saapa nähdä, tuleeko kauden avaava kuskeja mukaan sinne ennakkokaavailujen mukaisesti…
Teksti: Tomi Marttelin
xx
(Mäntsälä rallin raportti Mika Hannun versio) :
Mäntsälä ralli 12.5 oli kesäkauden avaus Aircooled rallisarjalle.
Erittäin pölyisissä ja kuumissa olosuhteissa ajettiin tämän vuotinen Mäntsälän osakilpailu mikä oli meille jo kauden neljäs ralli. Olosuhteet vaativatkin veronsa, yli puolet autoistamme jäi reitin varrelle. Mieleen muistuu yksi Mäntsälän osakilpailu noin viiden vuoden takaa kun pakkasta oli aamulla -32 astetta ja muistaakseni lähes kaikki autot pääsivät maaliin.
Nyt viivalle saatiin 7 autoa kun Juhani Laaksosen auton moottorista meni venttiilikoneisto jumiin ennen kisaa ja näin yksi kärkiheppu poissa pelistä. Kisa alkoi tutulla kaavalla kun Erkki Eerola ajoi pohjat. Eki oli tällä kertaa selvästi ottamassa heti kaikki luulot pois sillä ero kakkoseen eli Esa Niittymäkeen venyi peräti +36 sekuntiin. Kolmas vauhtinsa Jämsän jälkeen takaisin löytänyt Jukka Laine ja neljäs vähän samoilla sanoilla Kari Aaltonen. Viidenneksi Mika Hannu TL:llä ja kuudes Mikko Turunen. Kari Haapalainen tipahti Jämsän onnistumisen jälkeen nopeasti maanpinnalle sillä valkoinen Kupla hyytyi moottoriongelmaan ja keskeytykseen jo harmillisesti ykkösellä.
Samaan putkeen ajettiin EK 2 ja järjestys muuttui sen verran että Ekin jälkeen Laine oli kakkonen ja Aaltonen kolmas, Niittymäki neljäs. Sitten pidettiin pientä taukoa ja Ekin jälkeen tilanne oli varsin mielenkiintoinen ainakin sijojen 2-4 välillä sillä erot vielä pieniä.
Kolmosella oli lyhyt rykäisy. Niittymäki kiristi takaisin kakkoseksi, Aaltonen kolmas, Laine neljä ja Hannukin nyt jo lähempänä kolmikon vauhtia, mikäli unohdetaan tää yksi ”ei tästä maailmasta” olevan herran vauhti. Turunen ajoi kuudentena ja varma ajo alkoikin vähitellen kantaa hedelmää.
Sillä nelosella alkoi tapahtua. Hannun moottori imaisi senverran paljon pölyä sisäänsä että kakkosmäntä otti itteensä ja öljyä alkoi tulla joka tuutista ulos. Siirtymän jälkeen keskeytys. Järjestys muuten käytännössä sama.
Sitten tuli EK 5 ja nyt oli Aaltosen vuoro keskeyttää, hänellä tosin iski äffäläisten tauti eli sähkövika pysäytti matkan. EK 6 ja suurin jännitys oli herrojen Laine ja Niittymäki välillä. Eroa heillä vain sekunti ja he olivatkin luvanneet ajaa loppuun asti tarjolla olevasta kakkossijasta.
Oli vähän liiankin jännää ja lopulta se päättyi varsin ikävästi kun Niittymäen auto syttyi tuleen moottoritilasta. Jotain merkkejä oli ollut bensankatkusta jo aikaisemmin mutta heitäppä nyt pyyhe kehään jos kaveri ajaa sekunnin päässä ja ollaan viimeisellä pätkällä. Näin kuitenkin kävi ja sitä myöstä siis vain kolme autokuntaa näki maalin.
Erkki Eerola / Stefan Wiik suvereeni ykkönen eroa Jukka Laine/Tomi Marttelin 2,5min, kolmanneksi hivuttautui hienosti Mikko Turunen / Jari Simola.
Niittymäki säilytti kuitenkin sarjajohtonsa, Eerola toinen ja Turunen nousi kolmanneksi. Sarja jatkuu 7.7 Orimattilassa.
Teksti Mika Hannu
|
|
|
|
xx
Pistetilanne Mäntsälän osakilpailun jälkeen tästä linkistä
xx
Aircooled.fi VW Rallisarjan 8.tuotantokausi käynnissä / Mäntsälä 12.5 ennakkotiedoite
Alla oleva kuva Jari Kohonen
Vuonna 2011 Kuplapaja rallisarjana aloitettu kaveriporukan oma rallisarja on siis edennyt jo kahdeksanteen kauteen. Sarjan ideanahan on tuoda samaan luokkaan kaikki VW ilmajäähdytteiset Volkswagen ralliautot riippumatta viritystasosta. Käytännössä tämä on tarkoittanut Kuplavolkkareita, mutta on mukana ollut myös ns.porrasperä ja VW TL sekä Karmann Ghia autoja, millä Saksalaiset eivät uskalla ajaa edes siviililiikenteessä.
Mutta meillä ajetaan niin että ”postilaatikot lentää” on sarjan kantaviin voimiin kuuluva Jussi Jyränkö todennut. Jussilla on montaa erilaista autoa tälläkin hetkellä työn alla joten odotellaan jännityksellä mikä auto Juhanilla on Mäntsälässä alla.
Talvikausi 2018 alkoi Lammin osakilpailulla tammikuussa ja sen voitti Erkki Eerola. Muutkin sarjaan osallistuvat koittavat Ekiä ajamalla voittaa, mutta ilman teknistä vikaa ei oikein ranteet tunnu riittävän. Ehkä parhaiten vauhdillisesti kampoihin pistää Lahden Kari Haapalainen. Karin ajosuoritteet ovat tosin sen verran näyttäviä, että peltihommiin joudutaan silloin tällöin.
Lammilla toiseksi tuli hyvän ja nopean vauhdin löytänyt Juha Liukkonen ja kolmanneksi Simcasta Volkkariin vaihtanut Esa Niittymäki ja neljäs Stefan Wiik ja viides Mikko Turunen.
Toinen osakilpailu ajettiin Ähtärissä ja sinnekin ilmoittautui kymmenen autoa. Katoa sielläkin hieman oli mm. Mika Hannun ”maailman ainoa pitkänokka TL” ralliauto jouduttiin vetämään pois moottori ongelmien takia ja Kari Aaltonen satutti kätensä harjoituskisassa joten häneltäkin kisa väliin.
Eerola voitti myös täällä ja Niittymäki toiseksi. Kolmanneksi viime vuoden viimeisessä kisassa kaatanut Matti Korpela. Myös Jukka Laineen tasainen ja hieno ajo nosti hänet lopputuloksissa aina neljänneksi asti.
Jos palataan siihen Korpelan viime vuoden kaatokisaan niin, kisa olikin jonkinlainen juhla Naantalissa kun mukana oli peräti 15 autoa. No eihän 15 paljoa ole? Meidän mielestä on, sillä ennen sarjaamme kisoja vastaavilla autoilla kiersi 2-3 kuskiparia aktiivisesti. Tänäkin vuonna pyrimme siihen, että jossakin kauden kisassa olisi vähintään tuo määrä.
Kauden kolmas kisa ajettiin Jämsässä F-ryhmän autojen jälkeen numeroilla 250 ja plus. Tiet kestivät automäärät huomioiden melko hyvin ykköserikoiskoetta lukuunottamatta. Jämsässä paineet oli kasattu Mika Möllerille ja Mika ajoikin kisan kolmanneksi. Toiseksi tuli Juhani Laaksonen ja nyt tiellä pysyi hienosti myös Kari Haapalainen, sillä hän voitti puhtaalla ajolla tämän talvikauden päätösosakilpailun.
Esa Niittymäki neljännellä sijallaan nousi samalla myös sarjan johtoon Eerolan keskeyttäessä moottorivikaan. Sarjan kolmantena Matti Korpela.
Sarjassamme lasketaan myös kartturipisteitä ja sitä sarjaa johtaa Markus Räty.
Kaikissa kolmessa osakilpailussa on ollut ns.Power Stage eli viimeisimmän erikoiskokeen nopein ja niiden voittajat ovat olleet: Erkki Eerola, Erkki Eerola ja Mika Hannu. Nopeimman historic kuskin palkinnon ovat pokanneet Juha Liukkonen, Esa Niittymäki ja Kari Haapalainen (Vihannes Vinnikainen Oy). Lisäksi kilpailun merkittävimmän ja mieleenpainuvimman teon palkinnon ovat saaneet Esa Niittymäki, Mikko Turunen ja Mika Hannu (Maansiirto Mika Lehtinen)
KOKONAISTILANNE JÄMSÄN JÄLKEEN
1.Niittymäki Esa 25
2.Eerola Erkki 17
3.Korpela Matti 16
4.Liukkonen Juha 15
5.Turunen Mikko 14
6.Laine Jukka 12
6.Haapalainen Kari 12
8.Laaksonen Juhani 11
9.Möller Mika 9
10. Wiik Stefan 6
11.Hannu Mika 5
12.Aaltonen Kari 3
13.Jyränkö Juhani 0
KARTTURIPÖRSSI JÄMSÄN JÄLKEEN
1.Räty Markus 25
2.Soranummi Tapio 16
3.Liukkonen Vesa 15
4.Penkkala Seppo 12
4.Oksanen Marko 12
6.Oksanen Markus 11
6.Nyberg Göran 11
8.Kittelä Mikko 10
8.Möller Hannu 10
10.Keltti Tero 9
11.Simola Jari 6
11.Martelin Tomi 6
13.Sarekivi Mika 4
14.Sissala Jari 3
15.Sparre Aki 0
16.Erola Joonas 0
Seuraa sarjaa: http://classicvwrally.com/
Teksti Mika Hannu
xx
Jämsän JMK ralli ajettiin 3.3.3018
VW Aircooled rallisarjan talvi päätös osakilpailuksi päätettiin kesällä 2017 Jämsän JMK ralli. HRT kisojen yhteydessä olisimme päätyneet vain kahteen talvi osakilpailuun,joten ehkä kolmas kilpailu ajatellen autojamme oli oikeutettu idea.
Kisaan ilmoittautui 12 autokuntaa ja osallistumisnumero toi mieleen 80 luvun Junnu-SM kisat sillä Volkkarimme olivat lähtöjärjestyksessä numeroilla 238-248.
Jussi Jyränkö joutui tosin jo ennen kisaa heittämään pyyhkeen kehiin syinä sitkeänä jatkunut flunssa, mikä johti Kuplapajan miehen ennen aikaiseen keskeytykseen.
Mutta 11 autoa mukana ja kaikki erilaisella tarinalla. Kisa alkoi lyhyellä EK ykkösellä ja Erkki Eerola oli päättänyt heti laittaa luun kurkkuun muilta ja varsinkin Kari Haapalaiselta. Huimat yli 16 sekunnin pohjat. Tie oli varsin terävällä uralla joten ajaminen oli hieman hankalaa mutta kuuluu lajin luonteeseen. Mika Möller oli kolmas kotiteillään. Ja heti kovaa aloittanut Juha Liukkonen neljäs. Sitten järjestyksessä: Juhani Laaksonen, Esa Niittymäki, Matti Korpela, Mikko Turunen, Jukka Laine, Mika Hannu ja omaan ajamiseen luottamuksen menettänyt Kari Aaltonen.
Ek 2 ja Ouninpohja. Haapalainen löi takaisin ja ajoi lähes samanlaiset pohjat kun Eerola ykkösellä. Laaksonen nousi kolmanneksi. Hannun TL:stä teki vaihdelaatikko temput ja oli ajettava koko Ouninpohjan hieno pätkä+siirtymä Jämsään nelosvaihteella. Huollossa toki saatiin jumi avattua. Kisa olikin mielenkiintoinen sillä Kari ja Erkki olivat tasoissa kärjessä.
Ek 3 ja Haapalainen oli päättänyt ajaa voitosta. Nyt 4,2 sekunnin pohjat ennen Ekiä. Sen jälkeen Laaksonen, Möller ja Korpela. Turunen teki lumitöitä ja jäi vähän kärjen vauhdista.
EK 4 ja kaikki voi muuttua hetkessä. Eerola keskeytti tekniikka vikaan ja kun Haapalainen ei tätä tiennyt niin ajoi raivohärkänä pohjat. Hannun TL alkoi kulkea ja luokan 2. Sen jälkeen Möller, Laaksonen, Niittymäki, Liukkonen, Korpela, Aaltonen, Laine ja Turunen. Aaltosen ja Laineen kohdalla allekirjoittanut oli hyvin huolestunut mutta jokaiselle sattuu hyviä ja huonoja kisoja, joten luulen että kesäkauden avauksessa nämä miehet ovat yllättävän korkealla.
EK 5 ja unelmien täyttymys. Taas usean vuoden taaperruksen ja kokeilemisen jälkeen Hannu sai puristettua pohjat pätkälle. Tämä pyyhkii taas kaikki vastoinkäymiset ainakin viideksi vuodeksi. Maalissa Kari Haapalainen ei kyllä tunnustanut oliko hän tietoinen Eerolan keskeytyksestä? Esa Niittymäki ajoi hienosti pätkän toiseksi.
Tämähän tarkoitti sitä, että Kari Haapalainen voittoon, toinen Juhani Laaksonen, kolmas Mika Möller, neljäs Esa niittymäki ja viides Matti Korpela.
Kaiken kukkuraksi Esa Niittymäki johtaa nyt sarjaa hienosti selvällä erolla Eerolaan ja Korpelaan. Sarja jatkuu 12.5.2018 Mäntsälässä.
Teksti Mika Hannu
LISÄTTY PISTETILANNETAULUKKO OMALLE SIVULLE Tietynlainen kirous on pakko olla Urjalan suunnalla, niin tuntuu kyllä Hannun Mikaa vastustavan välillä. Tai yhtään vähättelemättä, aina. Siitä syystä (tai sen seurauksena), tehty kilpailun osallistumisen peruminen edelliselle illalle oli tosiasia, tehden näin seuraa Möllerin Mikalle peruneiden listassa. Tämä MikaMika-sarja ei ole kyllä sitä, millaisena brittein saarella siihen totuttiin.. Osallistujakaarti supistui siis kahdella, kahdeksan autoa kuitenkin Ähtäriin ilmaantui, mitä voi kyllä pitää erittäin hienona määränä. Välillä kun tuntuu, että yksikin volkkari kisassa kun kisassa, onnistuu järjestämään spektaakkelin, varsin monin eritavoin vielä. Tämän kertainen areena oli levitetty viiden 10-15 kilometrin pituisiin erikoiskokeisiin Ähtärin ympäristön metsiin, keli oli pilvinen ja maltillisesti pakkasella. Paikkakunnalta tulee suosittu volkkareiden rakentamistyyli, jolla vuodesta toiseen on omat kannattajansa pitkin harrastekenttää. Paikkakunnalle on rantautunut myös ihastuttava pandapariskunta Pyry ja Lumi, sekä viimeisimpänä, volkkarisarjamme. Ja Turunenhan innostui kovasti päästessään vapauteen. Lumimies oli heti sinut paikallisen reitistön kanssa, levittäytyessään ensimmäisellä erikoiskokeella harrastekentän reunamalle useaksi minuutiksi. Harmi että niitä kannattajia ei harrastekentän tällä laidalla ollut, joten homma oli tuloksellisesti melko valmis autokunnalle, mutta ainahan se ei ole tärkeintä. Paitsi Eerolalle, joka jatkoi siitä mihin viime kisan päätti, pohjat. Muutenkin tulosliuska näytti melkoisesti samalta, kuin viime kisassakin, iloisena lisänä tosin paistoi Korpelan Matin nimi listalla. Viime kauden päättäneet kuperkeikat oli siloiteltu omalla pajalla ja auto maalattu upeaksi jälleen kerran. Mutta yksi nimi puuttui maaliin tulijoiden joukosta, Liukkosen Juhan kilpailu päättyi harrastekentän hankeen harmittavasti, kuljettajan ottama (ja minun käyttämä luvaton kuvalaina yllä) kertonee oleellisemman. Tien ahtaus ja aiemmat suistujat johdattivat autokunnan sopivan matkan päähän ajourasta ja leikki oli jätettävä kesken. Ikävä kyllä. Tiet saivat kaikilta kehuja, mitä jos nyt moitteeksi voidaan sanoa seikkaa, että ajouran ulkopuolella pito katosi välittömästi, mutta se pöperötilanne oli kuitenkin kaikille sama. Eerola näytti esimerkkiä ura-ajon saloista ja ajoi myös kakkoselle ja kolmoselle melko näytösluonteisesti pohja-ajat, kolmosella Lumimies kuuli jylhien korpien kutsun vielä toistamiseen siihen vastaten myös. Laineen Jukan kilpailu kärsi myös ylimääräisestä pysähdyksestä lumipenkkaan samaisessa paikassa, t
Muilta osin kisa kulki samoja uomia edellisen kisan kanssa, Haapalainen ajeli toisena ja kauden tulokas Niittymäki teki jälleen hienoa suoritusta kolmantena, mutta tylsäähän se olisi, jos kisa nyt näin jatkuisi… Joten pakka uusiksi huollon jälkeiselle ek neloselle. Haapalaisen ulkoisti viimeisetkin öljynsä moottorista ja matkanteko loppui teknisiin murheisiin, tälläkin kertaa, Eerolan tyylitellessä jälleen pohjat. Ei liene yllätys kenellekään, Eerolan pohjat siis..? No, draamankaarihan oltiin vasta saatu esille, ikävä kyllä. Nelosen jälkeiset tapahtumat, kun taisivat ja taitavat, viedä huomion pidemmäksikin aikaa. Päivän mittaan todella nousujohteista kisaa vauhdillisesti ajanut Wiik, kartturinsa Simolan kanssa, pääsivät hienolla ajolla pätkän maaliin, mutta sen jälkeen sattuikin sitten enemmän, kuin olisi ikinä ollut toivetta journalistisin silmin katsottuna jopa. Siirtymän ensimmäinen risteys, täynnä katsojien ja huoltomiesten autoja, näkyvyys nolla, jäinen tie ja… Pahin pelkoni toteutui. Wiikin kauniin kuplan pinta sai uutta muotoilua liiankin kanssa siviiliauton iskeytyessä kilpurin keulaan ja soppa oli valmis. Tästä tulee varmasti vielä puhetta muissakin piireissä, kuin volkkariporukan kesken, valitettavaa tapahtumaa se tosin ei tule muuttamaan. Onneksi tilanteessa ei henkilövahinkoja kuitenkaan tapahtunut, mikä tärkeintä. Itse olen pelännyt jotain tämän suuntaista vielä tapahtuvan, on ollut enemmänkin vain ajan kysymys. Vikahan oli kartturin, ammatikseen nestemäistä kemiaa harrastavan Jarin tuntevat, asian myös auliisti myöntävät. Johnny Walkerin mainoskasvona on Mika Häkkinen, meillä salmiakkihyvän nauttimista esittelee Jari. Tämäkään ei ole ihan sitä mihin brittein saarella ollaan totuttu. (Toim. huom. n.50% raporttien sisällöstä ovat suuntaan tai toiseen sisältäviä piilonaljailuja, äskeisellä ei viitata vähimmässäkään määrin em. tapahtumaan. Edelliset rivit sisälsivät täydet 100% kotimaista naljailua. Pyydän huomioimaan ei-niin-tiukkapipoisen asenteen koko porukan kesken.) Mutta, kisahan jatkui vielä viidennen pätkän verran ja sarjan sääntöjen uudistuksen myötä se toimi myös volkkaristien power stagena, jonka nimiinsä vei jälleen, Eerola. Enempää draamaa ei onneksi enään saatu tähän kisaan, joten vitosen jälkeen tulostaulu näytti Eerolan voittaneen jälleen. Toiseksi ajoi nopeimpana hissevolkkarina palkittu, jälleen kerran hienosti ajanut Niittymäki ja kolmanneksi tuli Korpela hienon hienolla kuplallaan. Neljänneksi ajoi hankeen sijoitusmahdollisuudet menettänyt Jukka Laine ja viidenneksi huimaili, tsemppipalkinnolla ansaitusti kisan jälkeen palkittu Luminen. Eh anteeksi, Jeti Turunen. Talvikausi jatkuu vielä yhden kisan verran, seuraavaksi pilaamme tunnelman 3.3 Jämsässä. Muutama tämän kauden hiljaiseloa viettänyt palannee ajamaan, joten katsotaan millainen kattaus maailman parhaasta volkkarisarjasta saadaan sinne näytille. Mutta toivon, hieman pienemmällä draamalla. Olisi niin kiva joskus kirjoittaa, että hienosti meni, kaikki tuli maaliin,Eerola voitti ja kivaa oli. Mutta ei. Koska, ei. Mainittakoon erikseen vielä loppuun sponsorimme, jotka mahdollistivat em. lisäpalkinnot, Vihannes Vinnikainen Oy sekä Maansiirto Mika Lehtinen Oy. Teksti: Tomi Marttelin XX |
Lammin ovet ja ikkunat Ralli 2018
Tulihan se talvi viimein, pakkasta ja lunta saatiin kauden avaukseen kompensoimaan ei niin valkeaa joulua tai vuoden vaihtumista. Kausi 2018 saataisiin siis käyntiin kalenterin mukaisesti, ainakaan vielä tässä vaiheessa kautta ei tarvinnut pelätä kisan perumista olosuhteiden takia.
Uusia autoja oli rakennettu, vanhoja korjattu ja joissain talleissa käyty katsomassa että oliko auto tallella vielä. Talleissa tapahtuu osiona kerrottakoon tämä.
Muutamat kuskit käyttivät vuoden alussa mahdollisuudet hyväkseen testaamisen osalta, ehkä hieman mollivoittoiseksi tosin taisi muuttua tämä mahdollisuuden käyttö. Ei niin pientä jobinpostia tuli Aaltosen leiristä, testinä ajettu kisa keskeytyi harmillisesti mutta sen seuraukset olivat vielä harmillisempia.. Ratti löi käsille keskeytystilanteessa murtaen Karilta kädestä luita, taisi olla Karin talvikausi sitten siinä. Harmittava tapaus, pikaista paranemista toivottaa Karille koko volkkariporukka!
Haapalainenkin kävi aloittamassa kauden sprintin puolella, mitään hyvää tosin ei silläkään saralla tainnut testistä olla jo kulttimaineeseen kohonneen lentävän kuplan kuvan lisäksi.
Tahoillaan Turunen ja sarjaan palannut Mika Hannu testailivat paremmalla menestyksellä kisaa edeltävällä viikolla, muiden testailut taisivat olla näyttelyissä kiertämistä ja koneen sisäänajoa tahoillaan.
Paitsi Eerola. Ei testin testiä. Taisi tarkastaa että tallista löytyy piikkipyörät ja kartturi mahdollisesti vielä hengissä.
Liekö edes autoa käynnistänyt viime kisan jälkeen…?
Näillä eväillä karavaanimme sitten lähestyi Lammin ympäristössä ajettavaa Lammin ovet ja ikkunat rallia.
Ja mikäs oli lähestyessä, kauden HRT avaukseen oli ilmoittautunut kuitenkin yli 100 historic autoa, volkkarit kahdeksan auton voimin mukaan lukien ja siihen päälle vielä bemarit ja muut uudemman kaluston luokat niin kisahan oli osallistujamäärältään melkoisen hieno, kuten kalustoltaankin. Volkkarit toki kruunun jalokivenä mutta turha pitää meteliä asiasta, kaikkihan sen jo tietää… Heh!!
Uutta kalustoa ei tällä kertaa nähty avauksessa mutta uusi kuljettajapari kylläkin, taisi päivän aikana porukan ryhmähenki hieman yllättääkkin tämän parivaljakon..
Positiivisessa mielessä, luulisin.
Tässäkin asiassa olen kirjoittajan ominaisuudessa hieman vaikeassa tilanteessa, kotisohvalta tulospalvelua pitäneenä on vaikea havainnoida tärkeitä yksityiskohtia järkälemäiseen ja riipivällä tarkkuudella kirjoitettuun tekstuaaliseen ylistyskirjoitukseen ralliraportin muodossa.
Mutta jos muut yrittävät pätkillä parhaansa, sen tottavie teen minäkin. Sohvalla.
Volkkariporukallahan on kaikenlaisia hienoja palveluita, kuten esimerkiksi tekstiviestiryhmä joka jakaa halukkaille tietoa sarjan asioista, tiedotteista, muistutuksista, viimeisistä ilmoittautumispäivistä ja Eerolan pohja-ajasta ensimmäiselle erikoiskokeelle.
Se mitä viestissä ei saatu välitettyä oli väsyneen selkärangan katkeamisesta kuuluva ääni Haapalaisen nähtyä Eerolan ajan, niin oli uskomaton veto Ekiltä niistää Haapalaisen Karin ajasta kymmenellä kilometrillä 18 sekuntia pois. Kyllä oli Eki tarjoilemassa kylmää kyytiä taas!!!
On se huima ukko.
Ja kun lämpö oli päällä niin kakkoselle oli hyvä tyylitellä samanlaiset pohjat.
Sarjaan palannut, eläkepäivillään uuden, todella hienon auton nikkaroinut Mika Hannu joutui tällä pätkällä keskeyttämään vaihdelaatikon jumiuduttua neloselle. Taisi tosin enemmänkin myötätunnosta pysäyttää vaihtaakseen kuulumisia herra Sällisen kanssa jolla tahollaan siirtyminen volkkarin kartturin penkiltä Fordin ratin taakse oli päättynyt samoihin maisemiin.
Se yhteishenki on vahvempi kuin Fordin akselien tuennat.
Eerolan ja Haapalaisen takana Liukkonen ja sarjatulokas Niittymäki tekivät hienoa jälkeä aikojen perusteella, vanha kunnon taistelupari Wiik ja Laine olivat löytäneet toisensa ja Turunen harjoitteli piikkipyörien käyttäytymistä vauhtia nostaen, välillä pumpatenkin omien sanojensa mukaan.
Tässä kohdin Eerola löysi vauhdin lisäksi varastartin huoltoautostaan puhelimitse Niittymäen autoon, taisi sille huollonkin samalla tilata kolmosen jälkeen suoritettavaksi ko osan osalta.
Mainitsinko sen ryhmähengen jo?
Huollon mainitsin. Ja sen mitä siellä tapahtui. Eerolan johto, Eerolan huolto.. Jotkut asiat vain toimivat. Kuten myös yleishuolto, katsojana paikalla ollut Lehtinen hälyytettiin apuun varahuoltomiespalvelun kautta oikeiden huoltomiesten lähtiessä hakemaan Sällisen juttukumppaneita pois pimenevästä metsiköstä. Ja sillä reissulla sitten kestoa olikin. Onni on hyvät ystävät mutta pitääkö niiden kaikkien keskeyttää samalle pätkälle?
Ek neljä ja Eerola. Pohjat. Siinä kai sen pätkän tapahtumat kiteytettynä. Ainakaan sohvalle ei välittynyt tietoa tämän enempää.
Vitoselta sitten välittyi hieman enemmän. Eikä pelkästään Eerolan pohja-aika.
Tänne päättyi Haapalaisen matka vetonivel ongelmiin, sprintin hypyn jälkiseuraukset tulivat karusti esiin. Sitä ennen ajolinjat olivat olleet takaatulleiden.mukaan vähintäänkin laveat.
Ja perään lähti Laine.
Varovaisesti ja varmistellen koko kisan läpi ajava herrasmies Laine unohti lauseen aloittaneen lupauksensa huomatessaan Wiikin ja minuutin aikasakosta kärsivän Liukkosen olevan iskuetäisyydellä. Yritys päättyi ylösnousemukseen, tosin tällä kertaa vain ajourasta.. Renkaat pöperölle ja mutkasta hankeen käy ihmisen tie.. Taisi olla Jukan ensimmäinen keskeytys ulosajon takia koko sarjan aikana, korjatkaa jos sohvareportteri muistelee nyt omiaan.
Tilanne siis hieman muuttui viimeisellä n. 24km pätkällä, voittajasta ei tainnut olla hetkeäkään epäselvyyttä eli voiton korjasi Eerola, Liukkonen ajoi upeasti toiseksi ja Niittymäki hienolla ajolla kolmanneksi. Neljäs oli omaan ajoonsa ihan tyytyväinen Wiik uuden kartturinsa kanssa ja Turunen ajoi varmasti talvirallia opiskellen viidenneksi.
Kehittyvän sarjan merkkeinähän ovat uudistukset, niin säännöissä kuin yllätyksissäkin, joten sellaisiahan mekin tarjoiltiin tälle kaudelle. Ensimmäinen uudistus oli viimeiseltä pätkältä nopeimmalle jaettava tuotepalkinto VW luokan powerstagelta.
Ja senhän sai Eerola.
Toisena uudistuksena oli jaettavat kisakohtaiset huomionosoitukset rahallisessa muodossa. Toinen jaettiin nopeimmalle historic passilliselle volkkarille, tämän pokkasi Lammilla Liukkosen Juha oikeutetusti upean ajon päätteeksi.
Tämän palkinnon mahdollisti Forssalainen vihannes Vinnikainen oy
Kolmantena jaettiin ns sykähdyttävimmän suorituksen palkinto, tämäkin meni oikeaan osoitteeseen Niittymäen pokatessa tämän hienosta kolmos sijastaan ensimmäisessä rallista kuplan ratissa.
Tämän palkinnon mahdollistaa Helsinkiläinen maansiirto Mika Lahtinen oy
Mainittakoon loppuun vielä että reitti ja tiet taisivat saada kaikilta eepokseeni haastatelluilta loistavat arvosanat, oletan siis asian myös näin olleen. Ja miksi ei olisi, nautin ajamisesta- kommentti tuli useammastikin suusta.
Kausi jatkuu kolmisen viikon kuluttua Alavuden maisemissa. Sinne tuli muutamille hieman korjattavaa kaluston suhteen, mitään isompaa ei kai kuitenkaan. Suurimmat haasteet taitavat olla reportterin sohvalla ja sen lähiympäristön palveluntasossa ja tukevimmissa sohvatyynyissä. Enemmän asiaan valottamatta kuvaan ko epäkohtia sanalla ”puuttuvat".
Teksti ja sen epäkohdat: Tomi Marttelin
xx
| Aircooled.fi Rallisarjan pisteet 2018 | ||||
| Lammin Ovet ja ikkunat Ralli | ||||
| Pisteet (tasauspistejärjestelmällä) | ||||
| 1.Eerola Erkki 8 | ||||
| 2.Liukkonen Juha 8 | ||||
| 3.Niittymäki Esa 7 | ||||
| 4. Wiik Stefan 6 | ||||
| 5.Turunen Mikko 5 | ||||
| 6.Haapalainen Kari 0 | ||||
| 7.Laine Jukka 0 | ||||
| 8.Hannu Mika 0 | ||||
| 9. Aaltonen Kari 0 | ||||
| Kartturipisteet (ei tasauspistejärjestelmää) | ||||
| 1.Keltti Tero 9 | ||||
| 2.Liukkonen Vesa 8 | ||||
| 3.Räty Markus 7 | ||||
| 4.Simola Jari 6 | ||||
| 5.Oksanen Markus 5 | ||||
| 6.Erola Joonas 0 | ||||
| 7.Penkkala Seppo 0 | ||||
| 8.Sparre Aki 0 | ||||
| 9.Sarekivi Mika 0 | ||||
XX