Aircooled.fi rallisarja 2017

xx

Videot:

Follow links you can find many videos of VW aircooled drivers:

Loistava VW rallisarjan koostevideo Pata78:lta

Oskari Hannu koostevideo Rantarallista

Kari Aaltonen koostevideo Rantarallista

Juha Liukkonen koostevideo Rantarallista

Stefan Wiik koostevideo Rantarallista

Jukka Laine koostevideo Rantarallista

Mika Hannu koostevideo Rantarallista

xx

Rantaralli 7.10.2017 VW Aircooled rallisarja kisaraportti

Välillä on tärkeää kerätä ympärilleen ihmisiä, varsinkin jos tunnetila määritellään lähemmäksi hulluutta kuin nerokkuutta. Vielä tärkeämmäksi tuo joukkion läheisyys korostuu jos todistettavasti jokainen tuosta porukasta jakaa edes osan samaa hulluutta kanssasi.

Saabismi oli sairautta, volkkarismi taasen sitä hulluutta?

Mahdollisesti. Mutta meitä on paljon. Ja välillä tykätään kokoontua vielä yhteenkin, kuten esimerkiksi ralleihin. Pienoisella houkuttelulla, painostuksella, lahjomisella ja jonkun kohdalla jopa puolen vuoden pitkien talli-iltojen myötävaikutuksella kerättiin kasaan sarjamme osallistuja ennätys, 15 autoa lähtöviivalle! Ja se letka olikin sitten komea!!! Oli uutta kuljettajaa lunastamassa syntymäpäivälahjaansa, oli uutta autoa, vanhaa tuttua kalustoa uudella omistajalla, uusittua rallitutkintoa yms, kyllä oli porukka todellakin saanut aikaan jos vaikka ja mitä taas!

Jopa kovasti kaivattu piristäjä, herra Variskin oli saanut autonsa viimein rakennettua kuntoon, minkä perunan istutuksiltaan vain ehti, kunnioittaen näin läsnäolollaan sarjan viimeistä kisaa, Rantarallia.

Aiemmin viikolla sääennuste parani päivä päivältä kisapäivän osalta, varsin upeaa keliä luvattiin heti aamusta lähtien aurinkoisena paikkana tunnettuun Naantaliin, kaikkihan vaikutti hyvältä! Paitsi että kisakeskus oli Mynämäellä ja siellähän satoi vettä. Ihan musta taivas vastaanotti virkeät osallistujat aamun valjetessa, tai tarkemminkin tummetessa, mutta sehän nyt ei haitannut lainkaan. Reitti tiedettiin jälleen kerran mahtavaksi, satoi sitten tai ei mutta päivästä tulisi mahtava.

Kaikki ilmoittautuneet pääsivät vielä starttaamaankin ja lähtöön saatiinkin melkoisen kuvattu letka volkkareita eri väreissä ja malleissa. Ensimmäistä kisaansa nautiskelemaan saapunut Oskari Hannu Aki Sparren kanssa taluttivat Mikan rakentaman todella upean ruiskukoneisen kolmostyypin letkan ensimmäisenä lähtöön ja kisa oli käynnissä.

Ensimmäiset erikoiskokeet olivat ennakoidun kaltaisia jouheita ja mutkaisia teitä, avautuen viiden kilometrin pituisina hiekkateinä hauskuuskertoimien ollessa vähintäänkin kohdillaan. Ykkösellä marssijärjestys hahmottui Eerolan tarratessa ykkös sijaan haastajaksi veikatun Haapalaisen sortuessa vauhdikkaaseen ulosajoon herra Sällisen kanssa ns.latomutkassa.

Kunniakierrokset pellolla ja matka jatkui mutta kärki karkasi jo todella kauas heti alussa. Toinen harmittava uutinen kertoi Variksen hukanneen pätkälle laturin hihnan ja keskeytys oli ikävä kyllä edessä. Harmi. Uhottu ajonäyte jäi antamatta mutta kivaa oli kuulemma ollut joka tapauksessa ja mukavaa oli saada Timppa pitkästä aikaa paikan päällekin!

Yritettiin toki Timppa ja Marko saada jatkamaan lahjoittamalla sopimaton laturin hihna ja vilkuttamalla lähtiessämme ajamaan toiselle erikoiskokeelle.

Kakkosella Eerola nakutti jälleen pohjat, Aaltosen, Laaksosen, Laineen ja Jyrängön kinatessa tässä vaiheessa kakkospaikasta.

Ja jotta kisa ei olisi ihan tylsä, tuli kolmonen. Ja mutka. Ja ihan silmille, ainakin allekirjoittaneen ammattikartturin uralla ihan ensimmäistä kertaa todellakin ihan silmille. Ensimmäisenä paikan merkkasi Jyränkö jatkaen matkaansa kuitenkin pellon jokerilenkin jälkeen, mutta top 3 paikka karkasi tässä vaiheessa Jussilta. Sitten tuli Turusen Mikko Markuksen kera selvittäen paikan lukkojarrutuksella ja peruuttamalla mutta seuraavana paikan yllättävyyden koki karvaasti Korpelan Matti.

Ei kääntynyt kupla mutkaan tarpeeksi, perä ojaan ja kolme kertaa katon kautta ympäri mennen kupla jäi pellolle, kuskien kuitenkin selviten henkisillä kolhuilla. Kaunis kupla otti enemmänkin osumaa vastaan mutta Matin sanoja lainatakseni, on näitä romuja ennenkin korjattu.

Ei ollut kyllä Matin kupla kovin kaunista katsottavaa lähempää, herra Juutilainen kun täräytti seuraavana paikasta pihalle, hyppy ojan yli kartturin hampaan lohkaiste, kunniakierros Matin auton luona ja matka jatkui Jussin ja monen muun jälkiä pitkin kohti uusia seikkailuja. Olipa paikka!

Pikainen huolto ennen nelosta jonne pohjat ajoi jälleen Eerola muiden kisan ollessa huomattavasti tasaisempaa Eerolan takana.

Nelosen jälkeen olikin tunnin huolto, Liukkosen auton etuluukun päälle katetun rallipäivällisen ääressä naurut ja päivän tapahtumien kertaus maittoivat mainiosti mistä suuret kiitokset vielä kerran Liukkonen cateringin henkilökunnalle. Muutaman autokunnan päässä Eerola teki kauden kovimman satsauksen vaihtaessa uudet paristot kypäräpuhelimeen. Ja ne todellakin olivat uudet, allekirjoittanut haettiin vartavasten tapahtumaa todistamaan. Kuva tapahtumasta otettu todisteeksi epäileville.

Kenelläkään ei suuremmin ollut ongelmia joten metsään vei taas miesten mieli.

Tilanne huollossa oli Eerola, Aaltonen, Laaksonen, Laine, Möller, Jyränkö, Wiik, Liukkonen, Haapalainen, Mika Hannu, Turunen, Juutilainen ja Oskari Hannu.

Ek 5 olikin jo hieman pidempi totuttelu ennen viimeistä erikoiskoetta, jälleen kerran hienoa ja nautinnollista tietä ajettavaksi vajaan 13km verran. Uudet paristot siivittivät Eerolan jälleen pohjiin Laineen ajaessa ennen Aaltosta toiseksi. Mestaruudessa kiinni olevalla Laaksosella alkoi täällä moottori varoittelemaan että ihan kaikki ei olisi kunnossa. Onneksi ei ollut enään kuin kutonen ajettavana, vain 26 jouhevaa ja mutkikasta ek kilometriä.

Ja heti alkukiihdytyksessä Juutilaisen vetonivel alkoi oireilemaan, vedon loppuessa sitten johonkin puolen kilometrin kohdalle. Juoksua varoituskolmion kera allekirjoittaneelle, toisille toisaalla urheiluauto kokemus kuplan työnnön merkeissä ja siirtyminen kilpailijaparista katsojiksi oli valmis. Nähtiin mm sarjasta erkautuja Vesi Raitasen suoritus Pololla. Muut taasen näkivät maalin. Nopeimmin sen näki jälleen Erkki Eerola ja Alkali Kittelä, seuraavilla sijoilla Aaltonen ja Haapalainen saivat täällä keskenään eroa aikaan 0,1sek.

12 autoa 15:sta startanneesta näki siis maalin, allekirjoittanut taas näki valon.

Laaksonen ja Göran Nyberg pääsivät myös kolmen sylinterin voimin maaliin ja mestaruusjuhlat saattoivat autokunnalla alkaa!

Kisan voittoon siis Eerola, toiseksi ajoi Aaltonen ja kolmanneksi Laine. Seuraavat sijat jaettiin järjestyksessä  Haapalainen, Wiik, Liukkonen, Möller, Mika Hannu, Jyränkö, Laaksonen, Turunen ja Oskari Hannu.

Keskeyttäneet Juutilainen ek6, Korpela ek3 ja Variksen ralli päättyi ensimmäisen pätkän jälkeen ensimmäiselle bussipysäkille.

Jälleen kerran, mahtava kisa ja upea reitti, kenenkään ei tarvinnut pettyä sen suhteen yhtään mistä suuret kiitokset järjestävän tahon suuntaan!

Mutta se valo..

Minulta joskus kysytty että mikä ihme vetää istumaan päiväksi kauniisti muotoiltuun mutta kovin ahtaaseen volkkariin toisen vetäessä keskellä metsää reikä päässä, mikä siinä viehättää,  mitä ihmettä minä siitä saan...? Viehättävyyttä en ikinä osaa kuvailla, se on jokaisen kiinnostuneen koettava. Mitä siitä saan... Varsinaisesti en mitään, kai. Ellei sellaiseksi lasketa suurenmoista porukkaa joka kisasta toiseen pyörii näiden autojen, hörhöjen ja tapahtumien ympärillä ja joita minä saan ylpeänä kutsua kavereiksi. Olen saanut enemmän kun ikinä kuvittelinkaan, työpaikan, mahtavia tuttavuuksia ja kavereita, sanoisin jopa että pienen sekavan perheen ympäri suomen.

Tajusin sen siellä metsässä. Mynämäen vesisadekkaan enään haitannut, niin paljoa.

Teksti: Tomi Marttelin

xx

Kisaraportti Oskari Hannu / Aki Sparre Naantalin Rantaralli 7.10.2017

18.3.2017 vietettiin allekirjoittaneen 30v juhlia, jotka pidettiin yllätysteemalla. Samaan sarjaan sopi myös tämä lahja, joka tarkoitti rallin ajamista. Kilpa-auto oli siinä vaiheessa vasta ”ladosta löydetty” eli mahdollisimman kaukana kisavalmiista autosta. Siitäpä sitten alkoi auton omistajan, Mikan, melkoinen urakka. Auto saatiin valmiiksi pari viikkoa ennen kilpailua ja testiäkin ehdittiin ajamaan muutaman kerran, joista toinen kerta jo ihan kunnolla eli varusteet päällä, tiet suljettuna ja lappu lattiassa. Testeissä saatiin lastentauteja pois ja moottorinohjausta säädettiin moneen kertaan ajodatan perusteella. Auto vaikutti yllättävänkin luotettavalta heti alusta alkaen. Ajettavuuskin oli ihan kohdallaan, joskin vertailupohjaa ei juuri ollut. Kartanlukijani Aki oli hieman ehdoton, että muita autoja ei edes kokeilla, jotta tuntuma ei mene sekaisin.

Sitten tuli kisaviikonloppu. Aivan silmille, kuten arvata saattaa ja työtkin haittasivat harrastamista. Naantaliin kuitenkin lähdettiin ja pari päivää oli tankattu Vichyä ahkerasti, jotta nesteytys olisi kohdallaan. Akin kanssa katsoimme hotellin ikkunasta perjantaina kello 21:30, kun muu rallikansa suuntasi illanviettoon ja itse painuimme nukkumaan. Uni tuli ja perinteisesti lähes kesken lauseen. Lauantaiaamuna fiilis oli hyvä ja mieli sekä keho levänneet. Ei juuri edes jännittänyt. Itselleni tuli yllätyksenä, että miten paljon ralliin liittyikään pakollista logistiikkaa ennen varsinaista 1. erikoiskoetta: on ilmoittautuminen, kisatarrat ja katsastus sekä siirtymä. Kaikki tämä tapahtui aika tukevassa sateessa, joten se toi oman mausteensa.

Kilpailu käsitti 6 erikoiskoetta, joiden yhteispituus oli hieman yli 60km. Siirtymineen matkaa tuli n. 180km ja aika lailla täysi päivä, onneksi kuitenkin valoisaan aikaan.

1. erikoiskoe oli aika lyhyt, luokkaa 5km ja osa kannustusjoukkoja oli kokoontunut heti kolmanteen mutkaan katsomaan. Kyseinen paikka tiedettiin jo ennalta aika kimurantiksi. Jälkeen päin muistan tästä pätkästä vain sen, että ajaminen oli ihan karmeaa. Ei jännityksen takia, vaan sen, että tällä pätkällä konkretisoitui sellainen asia, että helppohan se on tutulla tiellä ajaa täyttä kyytiä pimeään mutkaan, kun tietää mihin se kääntyy. Nyt sellaista ässää ei ollut hihassa. Olen muuten pariin kertaan ollut tämän rallin kartanlukijana, mutta omistamallani karttapäällä siitä ei ole minkäänlaista apua. Pätkä päästiin kuitenkin maaliin ja matkaan mahtui muutama räkäsladi ja lähes spinnaus. Muistaakseni Webasto jäi aivan liian lämpöiselle ja kabiinissa todellakin tarkeni.

2. erikoiskoe meni jo ajollisesti paremmin, mutta lähdössä annoin muille sarjan kuskeille ”tasoitusta”, sillä 10 sekuntia ennen lähtöä huomattiin, että kypärän hihna oli jäänyt auki. Siitä noin 25 sekunnin päästä oli taas hihna kiinni ja ajohanskat kädessä. Hivenen b-juoniori –tyyppinen kämmi, sillä olin kuitenkin kiltisti istunut kaikki varusteet päällä ja vyöt kireällä jo edellisen 15 minuutta, jotta ei vaan tulisi kiire lähdössä.

3. erikoiskokeella oli erikoinen peltomutka, joka tuli hieman silmille. Sarjastamme Korpelan kupla meni 3 kertaa katon kautta tuossa paikassa ja moni muukin haki vauhtia pellon kautta. Itse muistan vain, että olipas omituinen mutka, johon jarrutin myöhässä. Yleisöä oli todella paljon siinä paikassa.

4. erikoiskoe meni ajollisesti ihan hyvin: ote oli melko rento ja riskejä ei juuri otettu. Aki kehotti muutaman kerran olemaan turhia nostelematta ”se mihkään käänny, anna mennä vaan”. Aika useasti kuitenkin nostin ja jopa jarrutin ihan turhaan. Siinä on muuten hölmö fiilis, kun olet juuri jarruttanut lähes suoralla tiellä ja ala siitä kerätä uudestaan vauhtia. Ehtii miettiä vaikka mitä. Autossa oli onneksi vain 4 vaihdetta ja muistikuvieni mukaan tämä pätkä oli osittain jo selvästi nopeampaa tietä. Useamman kerran sai paukuttaa isoimmalla vaihteella rajoitinta vasten. Tämän pätkän jälkeen oli huolto, johon saapui tukijoukkoa ja perhettä. Samalla päästin vaihtamaan Mikan kanssa paremmin päivän kuulumisia, kun hän ajoi perässäni toisella autolla. Vesisade myös näytti laantumisen merkkejä tässä vaiheessa. Oma lapsi meinasi rohmuta rallimakkarani, mutta pidin puoleni.

5. erikoiskoe olikin sitten luokkaa 12 km pitkä ja selvästi isompaa tietä. Jotenkin tämä puhutteli minua ja tien profiili oli hyvin jouhea. Sai laskea isolla vaihteella ja täysiä –mutta ei välttämättä kovin lujaa. Jokunen mutkayhdistelmä jäi hyvin mieleen, ehkä niiden jouhevuuden ja hienon luonteen johdosta. Vieläkään kukaan sarjan autoista ei saanut pätkällä kiinni, vaikka lähtö oli minuutin välein.

6. erikoiskoe oli sokeri pohjalla: n. 26km ja kaikki yhtä pätkää. Aika luottavaisesti lähdettiin matkaan ja alkuosuuden luonne noudatteli hyvin edellistä: nopeaa ja isolla vaihteella ajettavaa tietä. Takaraivoon jäi myös ajatus, että ehkä Mika ei tule ajamalla ohi, sillä hän ei juuri perusta näistä suurista teistä, vaan on enemmän pienen teknisen syherön perään. Muistan Mikan myös maininneen, että ei viitsinyt pitää kaasua pohjassa 5. pätkän vauhdikkailla osuuksilla. Ehkä tämä oli osittain auton säälimistä häneltä. Minuahan kyseinen ongelma ei vaivannut, sillä Jeremy Clarksonin sanoin: maailman nopein auto on vuokra-auto. Juuri sellainenhan minulla oli alla. Muistan maininneeni Akille jossain välissä pätkää, että ihan kuin autossa ei olisi enää kaikki tehot tallella. Tähän asti niin hyvin toiminut kilpuri yskäisi todella ikävästi noin puolessa välissä tätä pitkää pätkää. Luulin, että kytkin hajosi, sillä laulu loppui kuin seinään ja kone kuitenkin otti jotenkin kierroksia. Onneksi päästään nilkuttamaan ysikymppi vasuriin ja siitä suoraan sulkusiiman alle jonkun talon pihatielle. Vyöt irti, auto seis ja konehuoneeseen tutkimaan, että mikä vikana. Luukku saatiin hädin tuskin auki, kun Aki kehotti minua siirtymään kuskin paikalle ja ”ala pukea niitä vöitä päälle, kun olet niin hidas”. Hieman ihmettelin, mutta tottelin kiltisti luotettavaa kartturiani, joka oli tähänkin asti johdattanut minut rallin läpi. Onneksi pakattiin kilpuriin pieni työkalusetti, jolla Aki sai korjattua irronneen kaasuläppävivuston toiselta puolelta moottoria. Pari sarjan autoa ehti mennä ohitse, mutta sitten toisen perään jo päästiinkin melko pian jatkamaan. Aikaa meni siis joitakin minuutteja ja minulta tosiaan meni puolet ajasta pukea ne vyöt takaisin päälle. Päästiin siis jatkamaan kohti viimeisen pätkän maalia, joskin Aki kehotti painamaan kaasua tasaisesti, jotta vivusto kestäisi maaliin asti. No, kestihän se onneksi maaliin, mutta ajorytmi koki pienen kolauksen tässä operaatiossa. Pätkän loppupuoli oli sitten teknisempää osuutta, mutta annostelin kaasua melko rauhallisesti. Ehkä se kannatti, sillä maaliin päästiin ja fiilis oli upea. Tyhjäkäynti jäi 3000 minuuttikierroksen paikkeille, joten ihan samaan paikkaan se pikaisesti korjattu kaasuvipu ei asettunut. Siirtymällä maaliin olikin melkoinen kannattajajoukko hurraamassa tienposkessa ja se oli omiaan lisäämään onnistumisen tunnetta. Varsinainen maaliin tulo oli myös hieno hetki.

Maalin jälkeen käytiin porukalla päivää läpi ja otettiin kuvia. Tunnelma oli lämmin ja saatoin olla tyytyväinen päivän suoritukseen. Jos tavoitteista puhutaan, niin ne täyttyivät: sain unohtumattoman päivän, pidin hauskaa ja toin auton ehjänä maaliin. Ajoista ei ole hirveästi kertomista enkä niitä kyllä seurannutkaan. Tällä kertaa en käynyt kisaa kelloa vastaan siinä perinteisessä merkityksessä.

Loppuilta vierähti saunan ja syömisen merkeissä. Muutama (erittäin hyvältä maistunut) olut tuli nautittua ja puolilta öin uni tuli melko hyvin.

Kiitos vielä kaikille, jotka olitte tavalla tai toisella mukana tässä unohtumattomassa päivässä!

teksti: Oskari Hannu

xx

7.10.2017 mvalkama.fi Rantaralli

1. Eerola Erkki 14
2. Aaltonen Kari 13
3. Laine Jukka 13
4. Haapalainen Kari 12
5. Wiik Stefan 11
6. Liukkonen Juha 10
7.Möller Mika 9
8. Hannu Mika 7
9. Jyränkö Juhani 7
10. Laaksonen Juhani 6
11. Turunen Mikko 6
12. Hannu Oskari 4
13. Juutilainen Heikki Kesk.
14. Korpela Matti Kesk.
15. Varis Timo Kesk.

Kartturit

1. Kittelä Mikko 15
2. Sarekivi Mika 14
3. Penkkala Seppo 13
4. Sällinen Hannu 12
5. Ravolainen-Rinne Heta 11
6. Liukkonen Vesa 10
7. Möller Hannu 9
8. Simola Jari 8
9. Niini Tomi 7
10. Nyberg Göran 6
11. Oksanen Markus 5
12. Sparre Aki 4
13. Martelin Tomi 0
14.Soranummi Tapio 0
15. Oksanen Marko 0

KOKONAISTILLANNE mvalkama.fi-RALLIN JÄLKEEN JA SARJAN LOPULLISET PISTEET

1. Laaksonen Juhani 45
2. Wiik Stefan 39
3. Laine Jukka 36
4. Haapalainen Kari 31
5. Liukkonen Juha 27
6. Aaltonen Kari 25
6. Eerola Erkki 25
8. Turunen Mikko 19
9. Juutilainen Heikki 18
10. Jyränkö Juhani 16
11. Korpela Matti 10
12. Möller Mika 9
12. Raitanen Kimmo 9
14. Hannu Mika 7
15. Lehtinen Jani 4
15. Hannu Oskari 4
17. Varis Timo 0

KARTTURIPÖRSSI mvalkama.fi-RALLIN JÄLKEEN JA SARJAN LOPULLISET PISTEET

1. Nyberg Göran 44
2. Sällinen Hannu 30
2. Penkkala Seppo 30
4. Ravolainen-Rinne Heta 29
5. Liukkonen Vesa 27
5. Sarekivi Mika 27
5. Kittelä Mikko 27
8. Oksanen Marko 15
9. Oksanen Markus 12
10. Martelin Tomi 11
11. Korkiamäki Jarkko 10
12. Taipale Pasi 9
12. Möller Hannu 9
13. Mairue Anne 8
13. Sissala Jari 8
13. Simola Jari 8
14. Niini Tomi 7
15. Kukkonen Pasi 4
15. Sparre Aki 4
16. Vaaleri Samu 0
16. Soranummi Tapio 0

xx

Pohjanmaa-ralli 2-3.9.2017

"Kaikki jarruttivat, ajattelin että minun ei tarvitse. Olisi ehkä kannattanut.."

Asioita voi tehdä monella eri tavalla. Voi esimerkiksi viettää kesätaukoa ralleista, rentoutua, rakentaa kilpuria salassa, passittaa autoa kisasta toiseen, tehdä kotitöitä, rakentaa pihaa, erakoitua ja aloittaa valmistautuminen tauon päättävään kisan ilmoittautumiseen. Siinäkin tyylejä on erilaisia, mm ennakoiva, täsmällinen, viipyilevä ja puutteellinen.

Tälläkin kertaa kaikki tyylit olivat käytössä ja sen seurauksena tai juurikin siitä syystä 7 ilmoittautumista volkkarisarjaan ilmaantui määräaikaan mennessä. Kahdeksaskin oli lähellä mutta vanhentunut rallitutkinto esti haaveet kisatauon päättymisestä ikonisen sarjajyrän kohdalla. Samalla sinetöityi reportaasin tämän kertainen sisältömuoto, muiden valheisiin pohjaava verbaalinen asiattomuus, oman osallistumisen rajoittuessa sohvan ja jääkaapin väliseen reittiin tulospalvelun päivittymistä odotellessa.

Asioita voi tehdä monella eri tavalla.

Kesätauon katkaisi Pohjanmaa-ralli joka ajettiin kaksi päiväisenä kisana, mikä oli ihan miellyttävää vaihtelua normaaliin. Näilläkin vehkeillä pääsee pois kotoa, kiva että välillä pidemmäksikin aikaa.

Kaikki muut olivat saaneet iltavapaa passinsa leimatuksi paitsi Aaltonen joka oli pakotettu peruuttamaan osallistumisensa tällä kertaa. Ikävä kyllä. Joukko typistyi kuuteen mutta yleensä tämä joukko on saanut kyllä karkelot aikaiseksi pienemmälläkin porukalla.

Pelin henki kävi heti selväksi, Haapalainen oli päättänyt poistua tavoittamattomiin päästessään riehumaan ilman Ekin vastusta ja tulostakin tuli, ykkösellä ja kakkosella Haapalainen/Sällinen kaksikko nakutti reilut pohjat Sipoon miesten seuratessa perässä. Wiik oli selvästi päättänyt näyttää Laaksoselle että näissä piireissä Juhanin joskus viime vuosituhannella saavuttamat kunniakirjat Sipoonjärven ympäri ajelussa (trial luokassa) ovat silkkaa paperia. Eivät ihan olleet, mutta kisa oli herrojen kesken käynnissä kyllä. Ja oli sitä muillakin, Laine piiskasi jälleen kuplaansa hienosti neljännellä sijalla kahden pätkän jälkeen Lehtisen ja Turusen valloittaessa seuraavat sijat.

Sitten se tuli. Mutka. Ek kolmosen ensimmäinen. Ja sinne tuli myös Haapalainen.

Yleensä taistelutantereellä jää vain toinen, nyt jäi molemmat. "Muut jarruttivat siihen mutkaan, ajattelin ettei mun tarvii. Olisi ehkä pitänyt..." Uusklassinen legendaarisuuteen nouseva lause oli syntynyt. Ja vahinkoakin syntyi. Täydestä laulusta ei auto kääntynytkään, ohjaus pellolle ja sieltä löytyi vastustajaksi penkere ja homma oli valmis. Etupää sai vahinkoa reilusti, tankkikin repesi osumassa ja miehisen parfyymin ympäröivät miehet jäivät katselemaan muiden menoa perunakasan viereen.

Neljä pätkää ajeltiin illan mittaan ennen yötaukoa ja Haapalaisen lisäksi pohjiin niillä ajoivat Laaksonen ja Laine. (Hmm, miten oli... Oliko Jukan ensimmäiset pohjat...??)

Yötauolle tultaessa Wiik oli napannut johdon, Laaksonen oli toisena, Laine kolmantena, viimeinkin ehjää kisaa ajava Lehtinen tukevasti neljäntenä ja viidentenä Turunen.

Kuskien pesu, tankkaus sekä peittely hotelliin sänkyihin ja huollon tankkausvuoro alkoi.

Sunnuntai alkoi sarastamaan, aurinko nousi, huolto nousi ja tunnelmakin alkoi nousta.. Taas mentäisiin. Somemaailman ralliryhmän asiallinen keskusteluryhmä heräsi myös eloon, Kimmo oli saanut kalan ja rutistiin kun Haapalainen ei ollut ralliperunoita tuonut soppaan.

Sunnuntain neljällä erikoiskokeella kärkikolmikko vaihteli nopeimman viittaa Wiikin ja Laaksosen kirjatessa kaksi pätkäpohjaa mieheen ja Laineen ajaessa varmasti mutta vauhdikkaasti joka pätkälle kolmen joukkoon. Poijjaat vetelivät siihen malliin että sarjan yliaktiivi eläkeläinen Urjalasta kyseenalaisti molempien maaliin tulon ehjänä. Mutta tulivathan ne. Laaksonen/Nyberg voittivat, Wiik/Oksanen toiseksi, kolmanneksi Laine ja Penkkala, neljänneksi ajoi, viimeinkin maaliin päässeenä, Lehtinen/Kukkonen parivaljakko

xx

7.10.2017 Naantalin Rantarallissa kaikkien aikojen VW-ilmajäähdytteisten autojen kisa.      (english version)

Tämä lokakuinen päivämäärä kannattaa laittaa nyt hyvissä ajoin ylös, sillä tämmöistä kattausta ”Kuplia / TL Volkkareita” ei ole varmasti missään koskaan nähty samassa rallikisassa. Ei Suomessa eikä ulkomailla!

Kuplapaja/Aircooled rallisarjaa on ajettu nyt vuodesta 2011 ja jotenkin juuri Naantali/Mynämäen kisa tuntui parhaimmalta kisalta juhlaan. Mikä juhla? Juhlitaan sitä, että meidän VW porukka on pysynyt loistavasti kasassa kaikki nämä vuodet ja suurimmilta kädenväännöiltä on vältytty. Joskus kuitenkin tälläiset sarjat loppuu, joten nauttikaamme tästä niin kauan kun tätä järjestetään.

Meidän VW luokkamme perusperiaate on seuraavanlainen: koska mukana on eri vauhtiluokituksen omaavia autoja niin loimme erikoisen pistelaskujärjestelmän, mikä mahdollistaa sarjassa menestymisen myös heikompitehoisella autolla.

Pistelaskujärjestelmä kannustaa pitämään autot historic luokituksen alaisena, mutta hieman vapaammin viritettävissä olevat F-ryhmän autot voivat olla myös mukana, mutta ne autot saavat miinuspisteitä. Järjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja hyvin monta kertaa sarjan voittaja on juuri ajellut historic luokituksen alaisena. Autona luonnollisesti sellainen Volkkari missä ilmajäähdytteinen moottori eli käytännössä Kuplat, porrasperät, TL:t ja Karmann Ghiat. 

Sarjassa noudatetaan seuraavaa sääntöä. Autojen pitää olla joko historic tai F luokitustodistuksen mukainen täysin sääntöjen määräämä laite. 2018 vuoden ekasta kilpailusta lähtien Kupliin ei saa missään vaihtoehdoissa laittaa yli 1600 ccm kokoista moottoria. Mikäli luokitustodistus sen sallii, niin muihin esim Karmann Ghia, Typ 3 saa laittaa alle 2000ccm koneen, mutta muistakaa että se pitää täyttää F ryhmän säännöt ja kuskit ovat siitä itse vastuussa.

Naantalin ralliin on tätä kirjoitettaessa lupautunut jo mahtavat 14 kuskia mukaan. Se olisi sarjan uusi osallistuja ennätys ja itse asiassa jokunen saattaa tulla vielä tämänkin päälle extraa. Lyhyt kuvaus lupautuneista kuskeista.

1.Oskari Hannu, Kangasala. Oskarin ystävät järjestivät miehelle todellisen synttäriyllätyksen ja 30-vuotislahjaksi Oskari pääsee ajamaan uudella juuri valmistuvalla ns.pitkänokka TL Volkkarilla tämän rallin.

2.Mikko Turunen, Ylöjärvi. Mies Aircooled.fi yrityksen takaa osti kestomenestyjä ja moninkertainen mestari Kimmo Raitasen auton ja osoittanut varsin ammattimaisia otteita nopean auton ratissa.

3.Juhani Laaksonen, Sipoo. Myös kaksipyöräisellä paljon menestystä mm.Päitsiltä omaava Juhani palasi tänä vuonna sarjaamme uudella Kuplalla ja menestysnälkäinen mies onkin ennen kahta vikaa kisaa kärjessä.

4.Stefan Wiik, Sipoo. Sarjan kestomenestyjä ja yksi harvoista joka ajanut kaikki 2011-2017 kisat eli kantavia voimia. Ajelee vaaleansinisellä Kuplalla ja on ehdottomasti yksi top5 kuljettaja joka kisassa.

5.Matti Korpela, Ruovesi. Jokamiesluokan entinen Suomenmestari ja Matti nähdäänkin aina tuloksien kärkipäässä kun tiestö on mahdollisimman vaikeata ja syheröistä. On nostanut viime kisoissa vauhtia paljon.

6.Juhani Jyränkö, Mäntsälä. Mies Kuplapaja yrityksen takana. Yksi sarjan perustajajäsenistä ja kantavia voimia. Jussi on kova mies kokeilemaan aina jotain uutta.

7.Erkki Eerola, Mäntsälä. Ajetaan ralli ja lopussa Eerola on kärjessä. Mies omaa huiman kyvyn ottaa Kuplastaan kaiken irti. Auto ei välttämättä ole sarjan parhaimipia, mutta Erkki yleensä on voittajaehdokas.

8.Juha Liukkonen, Vantaa. Todellinen automies ja tuo sarjaan myös historic tietoutta ja on ylpeästi pitänyt sarjamme ajatusta korkealla. Antaa ehkä tasotusta autossa, mutta onnistuessaan taiteilija on korkealla.

9.Timo Varis, Tampere. Tampereen seudun volkkareistien aktiivi ja ikoninen kolmostyyppi mies. Tosin täksi kaudeksi vaihtoi keltaiseen Kuplaan jolla vauhti on vielä todistamatta?

10.Jukka Laine, Raisio. Ne kotikisan paineet? Jos kalusto kestää niin tämä herrasmies ja supliikki on varmasti yksi top5 kuskeista Naantalissa. Harrastanut myös paljon jokkista joten vauhtia riittää. Kuvankaunis Kupla.

11.Heikki Juutilainen, Helsinki.  Heikki on kasvattanut viime vuoden aikana vauhtiaan suuresti ja hätyyttelee jo top5 aikoja Kuplallaan. Hyvä esimerkki siitä miten vauhti kasvaa kun saa kilsoja alle.

12.Mika Möller, Jämsä. Monenlaisella kalustolla ajanut Jämsän vauhtiveikko on näyttänyt niissä harvoissa kisoissa missä ollut mukana että on jopa haastaja Eerolalle. Harmillisen usein matka vaan jäänyt kesken.

13.Kari Haapalainen, Lahti. Jos tämmöisiä vauhtihirmuja olisi koko sarja niin Kuplan korit loppuisivat äkkiä. On ehdottomasti yksi sarjan nopeimmista mutta valitettavan usein matka keskeytynyt ulosajoon.

14.Kari Aaltonen, Tampere. Tässä autossa on susi lampaan vaatteissa. Keltaiseen Kuplaan on Linnavuoren moottoritehtaan mies sisällyttänyt niin paljon nykypäivän tekniikkaa että oksat pois. Top5 kuski ? Kyllä.

Tervetuloa seuraamaan ja ajamaan kisaan! Tehdään tästä yhdessä sellainen kisa, että se muistetaan vielä vuosikymmentenkin takaa. Jos sinulla on tietoa valmistuvasta tai potentiaalisesta kuskista taikka sarjaan sopivasta autosta, niin otathan yhteyttä Mika Hannu p.050-3478380

Jos kuskeja ja autoja tulee lisää niin päivitellään tuota kuskilistaa sitten tuohon kuskien listan jatkoksi. Tässä lehdistötiedotteessa ei huomioitu karttureita, mutta muistakaa että he ovat kisaparin ”aivot” eli tärkeitä henkilöitä kokonaisuudessa.

Sarjan sivut: www.classicvwrally.com

Teksti: Mika Hannu

PS.Pieni sääntökertaus kuskeille Naantaliin ja vuodeksi 2018. Autot pitää olla luokitustodistuksen mukaisia, eli jos se on hissepeli niin sen pitää silloin täyttää ne kriteerit mitä esim HRT kisoissa vaaditaan. Samoin jos auto on F-ryhmäläinen niin sen pitää täyttää F:n säännöt. Ja muistutukseksi että 2018 ekasta kisasta alkaen Kuplissa ei ainakaan saa olla yli 1600ccm moottoria, mutta mikäli luokitukset sen sallivat niin Typ3, Karmann Ghia ja muut ei Kuplat voivat kasvattaa koneen 1999 kuutioon asti, mutta vain mikäli se ylipäätään on sallittu hissessä tai F-ryhmässä (kannattaa vaikka kysyä AKK:lta varmistus). Näillä riveillä kokonaisuudessaan kaikki autoja koskevat säännöt.

xx

Teijotalot-ralli 13.5.2017

Varmat kevään merkit kuten yöpakkaset, lumisade ja Timon ilmoittautumisen odottelu värittivät mukavasti ralliin valmistautumista yhdeksässä tallissa pitkin suomea sarjamme ensimmäisen kesäkisan korvilla. Harmittavasti osallistujakaarti harveni yhdellä kun viikko ennen Salon kisaa käyty testiralli karsi Lehtisen autokunnan kisasta laatikon hylkiessä kakkosvaihdettaan. Kyseinen testi tarjoili sentään jotain piristävääkin kun kaikessa hiljaisuudessa Kimmolta auton ostanut Turusen Mikko suoritti ensiesiintymisensä ja ensimetrinsä ylipäänsä ralliauton ratissa.

Kartturipörssi

xx

Hankiralli 4.3.2017

Sarjan kolmantena kilpailuna ajettiin perinteikäs, nyt jo 52. hankiralli Porvoon maisemissa, varsinaisia hankia reitti ei sisältänyt tänä vuonna mutta ei sentään ihan sorarallikaan ollut. Edellisviikon lämmin ja vetinenkin sää oli pitänyt siitä huolen ettei ainakaan kinoksissa tarvinnut kahlata.. Volkkariukot taasen toisaalla olivat pitäneet huolen siitä että ilmoittautujia sarjassamme oli ilahduttavasti loppujen lopuksi peräti 12! Tosin, "vain" 11 pääsi paikalleVariksen lennon katketessa edellisen illan moottorivaurioon lämmityskäytössä.

Sääli, olisi kiva jo saada Timppa takaisin kisapaikalle soittamaan suutaan.. :)  Tai no, sama asiaton linja jatkuu edelleen porukan kesken ja naurun remakat kaikuivat kilpailukeskuksena toimineen koulukeskuksen käytäillä ilman Timoakin.

Jo pukuhuonessa jo alkoi kisan muoto valottumaan Haapalaisen ilmoittaessaan edellisen kisan menneen mummoillessa, nyt ruvettaisiin roiskimaan! Ja sehän vain kelpaa, katsojatkin tykkäävät, ja kamerat. Ja materiaalia päivän mittaan syntyikin kiitettävästi.

Mutta ei pelkästään Haapalaisesta.

Selvä haaste Eerolan suuntaan oli heitetty. Asiastahan piti lähteä ottamaan selvää!

Lähtöseremoniat olivat Porvoossa keskustan tuntumassa ja paikalla nähtiin mm Simo Lampinen ja Hekon tuttuja tanssityttöjen muodossa. (Tuosta viimevainitusta käydään vielä monia kateellisia keskusteluja tulevaisuudessa.)

Sitten olikin aavistuksen puuduttava siirtymä moottoritietä  reilu 30km, renkaiden vaihto ja kiirehtiminen ek:lle 1, 14,1km puolisoralumitietä. Ja siellähän oli saatto. Kisa siis alkoi hetkisen odottelulla.

Tässä vaiheessa kuultiin Laaksosen ongelmista, auto ei ollut startannut kilpailukeskuksella vaan oli jouduttu vetämään käyntiin, loppupäivänä sitä ei sitten kai uskallettu sammuttaakkaan.. Eikä se ihan toiminutkaan, Laaksosen terävin vauhti oli siis jo kättelyssä viety.
Mutta Haapalaisen ei. Ykköselle heti pohjat, haastettu Eerola jäi 8,1 sek ja Laaksonen jo 17sekuntia. seuraavina Raitanen, 60v synttäreitään juhlistanut Liukkonen, Wiik, Aaltonen, herrasmies Laine,Lehtinen, Jyränkö ja Juutilainen.

Allekirjoittanutkin sai ensimmäisen ensimmäisen puhtaan pätkän maaliin pääsyn tälle kaudelle samalla, kirous oli rikottu ja tavoite täytetty siltä osin. Mutta kisahan oli vasta alussa, kuten oli kärjen taistelukin.

Harmillisesti Aaltonen sai myöhästymisestä at pisteitä, 40 sekuntia piti ottaa ajamalla siis takaisin.

Kakkosella mentiin sitten vajaa 10km Eerolan tahtiin Haapalaisen jäädessä 3,7sek ja Laaksonen ajoi taas kolmanneksi. Neljänneksi raivosi Aaltonen upealla kuplallaan ja Viidenneksi todella hyvää kisaa ajava synttärisankari veljensä kera, herrat muuten ajaneet hankiksen ensimmäistä kertaa yhdessä vuonna ´84..

Sitten järjestyksessä Raitanen, Wiik, Lehtinen, Laine, Juutilainen ja Jyränkö. Tästähän tulisi vielä kilpailu! Ennen huoltoa oli vielä 6km pituinen ek 3 jonne Eerola paukutti taas pohjat muiden seuratessa samoissa sijoituksissa kun edelliselläkin pätkällä.

Nopea huolto, tankkaus ja matka jatkui neloselle jossa Eerola oli jälleen nopein Haastaja Haapalaisen jäädessä 2,3sekuntia. Kissa ja hiiri leikki oli käynnissä!
Kolmatta kisaansa ajava Lehtinen väläytteli vauhtiaan, viimein vaikutti tekniikkamurheet jääneet taakse tällä autokunnalla.. Hyvä Jani!

Ek 5 oli lyhyt vajaa 4km pyrähdys jonka kuittasi Haapalainen Eerolan seuratessa kannoilla ja Laaksosen ajaessa jälleen kolmanneksi. Viiden pätkän jälkeen herrojen Eerola ja Haapalainen ero oli ruhtinaalliset 1,3 ja kaikki startanneet edelleen mukana!

Tai oli. Ek6 ja maalin jälkeinen nyppy.. Sarjan whatsup ryhmäläinen oli paikalla ja viestiä tuli.. Ensin paikan merkkasi tekniikan osalta ehjää kisaa ajanut Lehtinen, nypyn jälkeinen mutka hieman leveäksi ja liinalla vetäen takaisin tielle.  Mutta kisa jäi kesken, jälleen, tukivarsien ottaessa kipeää ulkoilussa.
Hetken päästä Aaltonen suistui samassa paikassa auton jäädessä lumipölyn sekaan kyljelleen. Heinäpaali oli oikeassa paikassa, kuvista päätellen olisi muuten matka vienyt puuhun tuulilasi edellä.

Huh!! Mutta Aaltosen matka jatkui hieman kipeää saaneella kuplallaan, aikakin taisi olla pätkälle neljänneksi nopein. Mutta, ulosajo tapahtui siis maalikennojen jälkeen.
Onneksi muut selvittivät paikan ja sitä meteriaalia syntyi tältäkin kohdalta melkoisen paljon.. Osaakohan Haapalainen ajaa suoraan ollenkaan...? Eerola osasi, pohjat. Haapalainen jäi 0,8sek ja ero oli viimeiselle pätkälle lähdettäessä 2,1 sek kärjen kesken.

Viimeiselle pätkälle, lyhyelle 3,6km ek:lle pohjat ajoi sitten Haapalainen vuorostaan mutta 0,3 sek ei riittänyt ja voiton nappasi itselleen Eerola Haapalaisen kirittäessä toisen sijan arvoisesti. Molemmat herrat antoivat toisilleen kisan jälkeen täyden tunnustuksen, oli kuulemma ollut hauskaa ajaa tosissaan kilpaa! Kolmanneksi ajoi Laaksonen, neljänneksi Raitanen jolle maaliin tulo varmasti maistui hyvältä! Seuraavat sijat menivät järjestyksessä Liukkonen, Aaltonen, Wiik, uuden auton kisassa esitellyt Jyränkö emäntänsä kera, Laine ja Juutilainen.

Hieno kilpailu ja kilpailullisestikin hieno. Siihen kai voisi tiivistää aircooled.fi sarjan tämänkertaisen kilpailun. Kaikki viihtyivät ja hauskaakin oli! Onnistuneen päivän resepti on keksitty.

Teksti Tomi Marttelin

Pistetilanne Hankirallin jälkeen

Kartturipörssi

xx

Savonlinnan Seurahuoneralli 11.2.2017

Kauden toisen kilpailun keskuksena toimi kirpeässä pakkas säässä auringon paisteessa kylpevä Savonlinna. Pakkasta elohopea näytti aamulla -19 , hotelli aamiaisella keli todettiin ikkunan lävitse hyytäväksi. Mutta eihän se sitä enään ollut kun normaali kisaa edeltävä kaaos saatiin lämmittäjäksi. Allekirjoittaneelle ainakin kauden aloitus on ollut jotain muuta kuin rutinoituneita suorituksia kisasta toiseen. No, pieni kiire lämmittää. Paitsi numerotarroja jotka eivät kyllä hyvällä tahdollakaan meinanneet tarttua oviin kiinni pakkasessa.

Mutta kaikki seitsemän ilmoittautunutta saatiin kunnialla lähtöalueelle ja ilma senkuin parani! Aurinko lämmitti mukavasti, tästähän saataisiin vielä hieno päivä! Tiestöstä kenelläkään ei tainnut olla, Haapalaista lukuunottamatta, minkäänlaista käsitystä joten siihenhän piti lähteä tutustumaan ensimmäiselle erikoiskokeelle. Ja millainen pätkä vastaan tulikaan! 8,95km kovapohjaista tietä joka oli kaikkea muuta kuin tasaista ja suoraa.. Nousua, laskua, vasen, oikea, ylös, alas ja näiden yhdistelmiä.. Upea pätkä, kertakaikkiaan! Haapalainen nautiskeli pohjat ja toiseksi ajoi kerrankin toimivalla autolla Aaltonen! Enään ei tarvitse miettiä miehen vauhtia, se nähtiin nyt viimein ja hyväksi havaittiin myös! Ja onhan se autokin kylöä hieno, kilvistä lähtien. Kolmanneksi ajoi Wiik, neljänneksi Laine ja viidenneksi viime kisan epäonnen soturi Lehtinen. Kuudes oli tekniikka ongelmista kärsinyt Jyränkö katsojien iloksi paluun sarjaan tehneellä karmanilla. Oli muuten jälleen varmasti kisan kaunein auto! Ensimmäinen erikoiskoe koitui Juutilaisen kohtaloksi, edellisen kisan koettelemukset saivat jatkoa kun kupla lipsahti jarrujen hiipumisen jälkeen ek:n loppupäässä hankeen jossa neljän katsojan kovista ponnisteluista huolimatta maksimiaika tuli täyteen ja keskeytys oli harmittavasti edessä.

Muut jatkoivat kakkoselle jossa järjestys oli muuten sama Laineen ollessa tällä kertaa kolmas, pistäen pelin samalla tasaiseksi kiriessään eron Wiikiin nähden huoltoon tullessa 1,4 sekuntiin. Jälleen kerran tämä autokunta kaksikko ottivat toisistaan mittaa.

Jyränkö harmitteöi tehon puutetta, muilla ei juuri ongelmia ollut. Tai ainakaan vielä. Jyrängön kyydissä ensimmäistä kilpailuaan kaetturina ollut Annekin oli silmin nähden rentoutuneempi kuin lähdössä, kivaa oli ollut..

Ja sitten oli vuorossa ek3 14,77km, ja taas iski Lehtiselle ongelmia keskeytyksen arvoisesti. Hienosti alkanut kisa päättyi keinuvipu ongelmiin. Ei täystuhoa tällä kertaa onneksi! Nopeinta vauhtia piti Haapalainen, Aaltosen ollessa toinen ja Wiik kolmas. Taistelu kolmannesta sijasta päättyi myös tällä pätkällä Laineen vaihdelaatikon harmillisesti hukatessa neljännen vaihteensa. Viidenneksi ajoi Jyränkö ghialla jonka meno hiipui entisestään. Sääli, potentiaalia tässä paketissa riittäisi! (Viimeiset huhut kertovat auton olevan kaupan, kappale kauneinta suomea olisi tarjolla..)

Vielä oli jäljellä kilpailun kruunu, 25,67km metsävuoristorataa ja tännekkin  nopeimman ajan kellotti Haapalainen, Aaltosen, Wiikin, Laineen ja Jyrängön seuratessa perässä. Kilpailun voitto siis Haapalaiselle ja toiseksi ajoi ensimmäistä kertaa maaliin asti ajamalla tullut Aaltonen (tai näin laskeskelin) ja kolmanneksi Wiik. Laine ajoi neljänneksi ja Jyränkö viidenneksi.

Laine nousi sarjapisteissä kärkeen, muutenkin taulukko näyttää edellisvuosiin nähden hieman erilaiselta. Piristävältä suorastaan.

Tomi Marttelin

xx

Pistetilanne Savonlinnan jälkeen:

Kartturipörssi

xx

JM-Putki ralli Renko 21.1.2017

Kausi 2017, uudet kujeet ja uudet vetäjät. Kisammekin on pitkällisten keskustelujen jäljiltä siirretty HRCF:n alaisiin Historic trophy kisojen ensimmäiseksi lisäluokaksi, ehkä voisi jopa sanoa että olemme nyt siellä missä meidän sarjan kuuluukin olla? Kauden päätteeksi uutta palaveria ja katsotaan miten jatkamme, nyt siis ainakin näin.

Eli kaikki sekaisin, osalla jopa autotkin.. Mutta kauden avaavaan kisaan oli ilmoittautumisia tullut sarjassamme 11 kpl, mukana uutta kalustoa, horroksesta herätettyä entistä mestaria ja kokonaan uusi kilpailija parikin, mikä oli kyllä todella tervetullut lisä vakiokasvojen lisäksi. 21.1 Rengossa sitten kokonnuimme, talven uhoamisten todisteluksi, ajettuun JM-putki ralliin. Keli oli kauniin aurinkoinen, lämpötila pakkasen puolella ja reitti metsäradion mukaan oikeinkin hyvässä kunnossa. Kaikkihan vaikutti olevan siis kunnossa.
Ei ollut. Ainakaan allekirjoittaneella. Ihan kaikki oli hukassa tai sekaisin ja todistaakseni tämän jätätin kypärähupunkin vielä huoltoautoon varmuudeksi, mukava yllätys ek:n lähdössä. Onni on korkeat ja joustavat kaulukset.

Sitten olikin vuorossa kilpailun avaava ek1, 17,22km rauhallista etenemistä autojen historiallista arvoa kunnioittaen. Ja heti alkoi tapahtumaan! Uusi kasvo Lehtinen sai kokea kilpailutilanteen raadollisuuden moottorin tuhotessa itsensä totaalisesti sisäisillä siirroilla 200m ennen maalia, koneesta ei tosiaan tainnut juuri mittään jäädä jäljelle! Ja sehän oli vasta alkua.. Historic sprintin voitolla kisan alla lämmitellyt Haapalainen lipesi ulos lopun maalimutkassa päästen vielä kuitenkin jatkamaan. Taaempana Wiikiltä katosi täydestä laukasta jarrut, huimasta tilanteesta selvittiin pienillä kolhuilla ja säikähdyksellä vaikka ainekset suurempaan olivat olemassakin. Käsijarrun varassa maaliin johon autokunta jätti leikin kesken harmittavasti. Pieniä lipsahduksia oli muillakin vielä joten tiestön luonne alkoi selviämään. Ek 1 nopein oli tutusti Eerola, neljän vuoden horroksesta herätellyn ex mestari Laaksosen ajaessa toiseksi, Korpela kolmanneksi ja Haapalainen neljänneksi.

Ja sen tien luonne valkeni kaikille ek:lla 2! Ensin pihalle Haapalainen keskeytyksen arvoisesti taka-akselin taivuttua epäsuotuisaan kulmaan ulkoilussa ja heti seuraavaksi jylhään maisemaan poistui onnettaren totaalisesti hylkäämä Raitanen ripustuksien saadessa kyytiä kantojen ja kivien yli ajossa. Edelliskauden mestari oli siis ulkona kisasta kirjaimellisesti. Myös Aaltonen huimaili pätkällä autonsa kanssa tuskaillen, auton syttyessä loppujen lopuksi vielä palamaankin maalin jälkeen. Hihnapyörän stefa petti ja roiski öljyt pitkin moottoria, keskeytys oli edessä tässäkin tapauksessa huoltoon tullessa. Sitten ulkoili vielä Juutilainen, päästen kuitenkin vielä jatkamaan. Huoltoalueella alkoi olla jo melkoisen tilavaa..

Huoltoon tullessa Eerola oli ottanut tukevan kiinnityksen kärkipaikkaan mutta takana olikin tiukempaa, Korpela ja Laaksonen ajoivat kisaa toisesta sijasta ja takaa hengittivät niskaan Liukkosen veljekset vauhdin maailmasta tutulla, siistiksi entisöidyllä aaw-kuplallaan sekä omien sanojensa mukaan nilkkaa verryttelevällä pumppauksella edennyt herrasmies Laine ja kiireensä kakkoselle jättänyt Juutilainen.
Ja sitten oli lyhyt, 5,7 kilometrinen ek 3 ja taas tapahtui. Pohjat ajoi huimaan vireeseen päässyt Korpelan Matti, Laaksosen ajaessa toiseksi. Eerola nyt kolmas, sitten Liukkonen, Laine ja Juutilainen. Mutta mutta.. Siirtymälle Ekin auton moottori lopetti yhteistyön kesken ja hallitseva mestarikin oli sivussa!

Ja yhtäkkiä kisa olikin aivan avoinna taas ja Korpela niukasti piikkipaikalla Laaksosen ollessa ihan kannoilla.Ja arvoisensa lopun kilpailu saikin viimeisen pätkän avautuessa vajaan 22km pituisena huikeaakin huikeampana vuoristoratana vailla suoria. Ja pimeässä. Nyt oli kuuleman mukaan mahtava kokemus kaikille! Ensin pätkälle huimisteli ällistyttävän pohja-ajan Korpela ja kisa näytti olevan selvä siltä osin. Kukaan ei vain tainnut kertyoa sitä Juhani Laaksoselle joka tuli ja täräytti ajasta vielä 10 sekuntia pois ja vieden tällä esityksellä paluukilpailunsa voiton kuudella sekunnilla ennen hurmiossa ajanutta Korpelaa. Kolmanneksi ajoi Liukkonen jolla ei pimeässä ajetussa kisassa tainnut hetkeäkään toimia kaikki valot keulalla yhtäaikaa ja neljänneksi ajoi kisareitistä nauttinut Laine.

Viidenneksi tuli Juutilainen joka kartturinsa Hetan kanssa söivät matkalla mm suklaata ja lauloivat yhdessä.. Selviä mökkihöperyyden ensioireita, ellei sitten tunne ko henkilöitä joilta tämäkin oli varmasti ihan normaalia.

Ensimmäinen kisa oli siis tälläinen, mitä jatkossa vielä tuleekaan tapahtumaan...!? Ainakin mestaruustaisto näyttää aivan erilaiselta kun edelliskaudella, se on varmaa. Ja kun loputkin vakiokasvot, muutaman uuden kasvon kanssa saadaan viivalle niin kuviot kauden suhteen eivät voisi näyttää paremmilta! Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kilpailuun Savonlinnaan, katsotaan millainen soppa saadaan sinne aikaiseksi.
Mutta yksi on varmaa. Kypärähuppu on jo valmiina ajopuvun taskussa.

Teksti Tomi Marttelin

xx